Uusi-Seelanti alkoi pettymyksellä. Auckland ei ole minun kaupunkini. Kalsea ja sieluton, ja jotenkin ilman mitään juttua. Paikalliset ja muut reissaajat kuitenkin antoivat hyvät vinkit; käy Waihekella ja lähde äkkiä eteläiselle saarelle.
Queenstownissa löysin sen Uuden-Seelannin josta olen niin usein kuullut puhuttavan. Lämmin, vieraanvarainen ja "laid back". Queenstown on 11 000 kiwin asuttama kylä, jossa on vuoden ympäri useampi tuhat turistia. Täällä kaikki on erityisen "sweeeeet" ja "sickday" tarkoittaa uutta puuterilunta vajaan tunnin säteellä olevissa laskettelukeskuksissa. On uskomatonta huomata, miten vähän ketään ärsyttää - mikään. (Itseänihän ärsyttää aina - kaikki)
Paikka vetää puoleensa myös nuoria reissaajia Uuden-Seelannin kaupungeista ja kaikkialta maailmasta. Meno on sen mukaista; iltaisin löytyy aina seuraa kattavaan yöelämään ja kaikki haluavat, että kaikilla on kivaa. Joka toinen työntekijä paikassa kuin paikassa on alunperin tullut Queenstowniin parin viikon lomalle ja jäänyt jumiin. Ja jos 8-15 duunipäivän jälkeen on puolessa tunnissa tämän pallonpuoliskon siisteimmissä rinteissä, niin can you blame them? Valtaosa on vain käymässä täällä; pari päivää, viikkoa, kuukautta tai vuotta. Mutta toisaalta - elämähän on vain käymistä.
Niin - ja ne maisemat... Täällä on vain liian paljon hyvää.
Wau! Huipulta reissulta kuulostaa ja näyttää! :D Hyvää matkan jatkoa!
VastaaPoista