Queenstownin jälkeen Christchurch oli aika... no ainakin hiljainen. Maanjäristyksen jälkiä siistitään yhä; kaikkialla näkyvät nostokurjet purkavat taloja. Alkuviikosta julkaistu uusi asemakaava on otettu vastaan kaksijakoisissa tunnelmissa. Uudessa kaavassa massiivinen määrä (liike)kiinteistöjä tuhotaan uuden puistovyöhykkeen tieltä. No, ainakin töitä riittää.
Koska lento Sydneyn kautta lähtee klo 7, yritin löytää sopivan matkan päästä lentokentältä jonkun paikan, jossa nukkua muutama tunti. Paikka löytyikin entisestä vankilasta josta on tehty hostelli. Saman paikan oli valinnut myös austraalialainen Nakia, jonka kanssa saatiin hyvin diilattua aamun kuljetukset kentälle. Sweet!
Inboxissa oli viesti, jossa kysyttiin että mistä tuo edellisen postauksen kuva on. Queenstownin kylän yläpuolelle (790m merenpinnan ja 456m Queenstownin yläpuolelle) pääsee kahta keinoa käyttäen; gondola-hissillä tai kävellen. Valitsin jälkimmäisen, eikä kaduttanut. Maisemat ja luonto myös ylöspäin kiivetessä olivat erittäin sweet. Pakko tosin myöntää, että reilu 400 metrin nousu tuntui ihan nousulta. Mäkeä (suomalaisittain varmasti vuorta) olisi päässyt alas myös mountain bike rataa pitkin, mutta jostain syystä kaikki radat "Hobbit Extremestä" "Vertigoon" olivat suljettuina.
Parhaillaan olen siis Christchurchin lentokentällä ja tavoitteena olisi päästä Sydneyn konsulaattiin muutaman tunnin päästä. Lisäjännitystä tilanteeseen aiheuttaa se, että en ole vieläkään saanut konsulaatista viestiä siitä, että passi on saapunut. On siis mahdollista, että konsulaatissa on tarjolla vain ei-oota. Silloin on edessä vaikea päätös; odottaa Sydneyssä ja buukata uudet lennot vai yrittää Jenkkeihin rikkoutuneella passilla.. No, pohditaan sitä muutaman tunnin kuluttua. Ensin pitää päästä konsulaattiin asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti