Huomenna luvassa viimeinen päivä Isossa Omenassa ja illalla alkaa kotimatka. Flirttailin New Yorkin kanssa aika pitkään, mutta nyt voisin jo kuvitella tulevani tänne joskus vaikka töihin. Fiilis on vähän sama kuin Hongkongin kanssa.
Stereotypiat "New Yorkereista" pitävät paikkansa; ihmisten suhtautuminen tuntemattomiin poikkeaa selvästi Kalifornian ylipositiivisesta mentaliteetista. Siinä missä San Franciscossa oltiin varauksettoman innostuneita New Yorkissa otetaan asiat asioina. Valtaosa tapaamistani "paikallisista" ovatkin muuttaneet New Yorkiin jostakin muualta, ja kaikki heistä sanovat samaa: paljasjalkaisiin tututstuminen on yllättävän vaikeaa.
Mutta miksi tänne voisi tulla pidemmäksikin hetkeksi? Kaupungissa on kaikkea; Manhattan on oma maailmansa, jossa löytyy kaikkea mitä kuvitella saattaa. Kaupungin kansainvälisyys on myös mieletön juttu; asukkaista alle puolet puhuu englantia äidinkielenään. Ja kyllä New Yorkissa on se tietty fiilis, mitä monessa muussa paikassa ei ole.
Päivien aikana olen yrittänyt mennä Manhattania ristiin rastiin. Paikallisten kaverien kanssa olen päässyt tutustumaan myös 24-hour-cityn yöelämään. Ja voi pojat; yöelämää tässä kaupungissa riittää. Tosin ulos lähteminen on täällä suhteellisen hintavaa - mutta mähän olen lomalla, joten menkööt tämän kerran.
Huomenna suunnitelmissa on tehokkaat ostokset (tuliaistoiveita voi vielä hetken lähettää) ja parin valokuvan ottaminen. Sitten ajatukset siirretäänkin jo kohti Lahden Kalevan kisoja. Tässä blogissa on luvassa vielä englanniksi ohjeet Jerusalemista Ammaniin ja suuri loppuanalyysi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti