Kylää ympäröi israelilaisten siirtokunnat. Viimeksi mennellä viikolla alueella otettiin yhteen siirtokuntalaisten ja palestiinalaisten välillä. Paikalla olevat EAPPI-vapaaehtoiset pyrkivät läsnäolollaan luomaan suojaa palestiinalaisille. Hienoa duunia.
Kaikki arabian taitoiset tietävät, että Eero ei ole kovin hyvä nimi arabipiireissä. Siksi olen arabialueilla aina David. Selvyyden vuoksi käytän nimeä tuli vastaan arabialueilla sitten arabi tai länkkäri. Jos siis tapaatte joskus Britannian lähetystön työntekijän, joka on tavannut suomalaisen Daven Israelissa, niin se olen minä.
Kävimme myös Nablisissa ja kaupungin lähellä sijainneessa paikallisessa "Serenassa". Kyseessä oli eräänlainen piknik-alue, jossa pystyi istumaan jalat viileässä purossa. Turisteja ei juuri näkynyt ja saimmekin paikallisten lasten (ja rukoilijasirkan) varauksettoman huomion.
Minua päin myös ammuttiin ensimmäistä kertaa reissun aikana. No - ase oli vesipyssy ja ampuja 8-vuotias poika, mutta tarina on silti hieno :)
Kokonaisuutena ensimmäinen käynti Palestiinan puolella oli monin tavoin lohduton. Uusia siirtokuntia nousee vauhdilla ja toiveet kahden valtion ratkaisusta ovat kuihtuneet. Ilman kansainvälistä poliittista tahtoa elämme tilanteen kanssa vielä vuosikymmeniä eteenpäin. Kärsijinä ovat siviilit, joiden jokapäiväiselle elämälle ja oikeusturvalle nykyinen tilanne on kestämätön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti