Tänään on paukkunut koko päivän. Arabialueilla on ammuttu "ohjuspatoja" (ilotulitteita) kouluarvosanojen saamisen kunniaksi. Mikä olisikaan parempi päivä lähteä tutustumaan Sucfatin pakolaiskylään?
Oppaana Sucfatissa toimi ruotsalainen YK-delegaatti, joka oli tehnyt alueella töitä jo useamman vuoden. Kaiken hyvän lisäksi hän puhui sujuvaa arabiaa, joten homma toimi erinomaisesti mm. pienen peltikolarin satuttua kohdallemme.
Sucfat on alue, jolla asuville kuuluu kaikki kansalaisvelvollisuudet, mutta oikeuksien kanssa ei näin aivan ole. Mm. jätehuolto puuttuu alueelta kokonaan. Alueella rakennetaan voimakkaasti uusia taloja (vastoin alueen kaavoitusta) ja varsinkin rakennusjätettä löytyi joka kulmasta. Seistessä paikassa, josta näki juutalaisten siirtokunnat muurin takana loistavasti hoidettuine infrastruktuureineen, on helppo ymmärtää mitä epäoikeudenmukaisuus on. Alueella ei myöskään ole paljoa näkynyt paloautoja, ambulansseja tai poliiseja. Huumeongelma leirissä kasvaa.
Pakolaisleirin jälkeen oli aika suunnata Ramallahiin, Jordanian yhteystoimistoon viisumia varten. Homma sujui nopeasti, vaikka passin kohtelu oli varsin - no, kovakouraista. Sivu on kuitenkin vielä kiinni, joten eiköhän tämä tästä.
Ramallahissa kävimme Katan kanssa kääntymässä Stars & Bucks -kahvilassa. Kyllä; Stars & Bucks, ei Starbucks. Paluumatkalla pääsin ottamaan aitoa tuntumaa jalankulkijoiden check pointtiin. Karsinoissa jonottaminen muistutti kuka täällä määrää. Paljon hymyä ei panssarilasin takana päivystäviltä tytöiltä herunut - no, kerran näinkin ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti