Amman nähty kovin pikaisesti. Laitan myöhemmin tarkemmat speksit rajanylityksestä, mutta todettakoon jo nyt, että kannatan lämpimästi jos a) haluaa skipata Tel Avivin tiukat turvatoimet ja b) haluaa lentää halvalla.
Ramadanin ansiosta suurimmaksi ohjelmanumeroksi Ammanissa muodostui sopivan ruokapaikan etsintä. Lopulta tajusin katsoa ylöspäin ja löysin erittäin hyvän raflan erään talon katolta. Paljon paikallista porukkaa syömässä hyvin. Emmille todettakoon, että nyt oli jotain muuta kuin "ihan perusruokaa".
Ammanin lentokenttä sijaitsee vajaan tunnin automatkan päässä keskustasta (riippuen tietysti kuljettajasta ja liikenteestä). Kenttä osoittautui niin kansainväliseksi, että kahvilat ja ravintolat tarjoilivat ruokaa.
Passi alkaa olla jo aika lopussa, joten soittelin tänään Hong Kongin konsulaattiin. Homma ei ole niin yksinkertainen kuin olisi luullut. Nyt selvityksessä on, josko passin voisi tilata Hong Kongissa ja toimittaa Sydneyyn. Katsotaan mihin suomalainen byrokratia taipuu.
Ammanin passintarkastuksessa ojensin varovasti passini, mutta huomasin pian käsienhikoilun olleen turhaa. Parikymppinen passintarkastaja halusi ensin opettaa minua haukkumaan israelilaisia arabiaksi ja tilaamaan lihaa ravintolassa. Tämän jälkeen juteltiin vielä hetki Nokian matkapuhelimista ja suomalaisista naisista. Jono selän takana kasvoi ja kasvoi, mutta passi kelpasi hyvin.
Dohan kentän turvatarkastuksessa vanhempi nainen jenkeistä alkoi jutella, kun "oli aivan varma", että olen avustustyöntekijä. "You have that certain look, you know?". Rouva oli ollut parikymmentä vuotta eri YK-järjestöillä ja ehti jonottaessa kertoa pari hyvää tarinaa kentältä.
Muutama tunti transit-terminaalissa ja sitten suuntana Hong Kong!
